Olen laihduttanut viimeiset 20-vuotta, vaihtelevalla menestyksellä. Painoni alkoi nousemaan lasten teon myötä, sain kyllä välillä laihdutettua muutamia kiloja, jotka tulivat kyllä aina korkojen kanssa takaisin. Liikkumisesta olen aina tykännyt, mutta sekin on välillä jäänyt täysin unholaan. Välillä uskottelin itselleni, että minut on luotu tämmöseksi ja näilä mennään. Tosiasiassahan olin itse luonut itseni ylipainoiseksi. Onnellinen olen kuitenkin ollut ylipainostani huolimatta, sitä en kyllä allekirjoita etteivätkö ylipainoisetkin voisi olla onnellisia ja tyytyväisiä itseensä...ei joka asiassa mutta pääsääntöisesti 
.
Syksyllä 2009 kävin terveyskeskuslääkärillä, kun polveni ei ollut juuri ollenkaan palautunut tähystysleikkauksesta. Lääkärin kanssa keskustelimme painostani ja hän ehdotti laihdutusleikkaukseen hakeutumista. Olin hämilläni ja jopa hieman järkyttynyt lääkärin ehdotuksesta...olinko niin lihava! No lupasin lääkärille yrittää vielä kerran itsekseni laihduttaa, niin kuvitelkaa lääkärille lupasin, aivan ko häntä olis loppupeleisä kiinostanu vaikka olisin ollu koko loppuelämäni ylipainoinen. No lupaukseen palatakseni, yritin laihduttaa itsekseni, joka taisi tyssätä heti ensimmäiseen maanantaihin niinkuin monet tuhannet kerrat aijemminkin oli käynyt
. Lääkärin sanat jäivät kuitenkin kukkumaan mieleeni ja kevät 2010 kun koitti JYSÄHTI se yksi päivä päähän, hakeudun laihdutusleikkaukseen, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa jos haluan laihtua pysyvästi! Soitin samana päivänä ajan lääkärille, mielessäni lähete laihdutusleikkaukseen. Lääkärini kirjoitti lähetteen sisätautipoliklinikalle, josta tuli ensimmäiseksi aika ravitsemusterapeutille elokuussa 2010. Ravitsemusterapeutti teki minulle testejä, jolla pois sulki ahmimishäiriön, koska se olisi ollut este laihdutusleikkaukselle. Hän myös kartoitti minun aijemmat laihdutusyritykset ja tuli siihen tulokseen että olin tarpeeksi monta vaihtoehtoa kokeillut ja kertojakin oli plakkarissa vaikka toisille jakaa . Sisätautilääkärille menin lokakuussa 2010, joka tutkittuaan minut näytti myös vihreää valoa leikkaukselle ja laittoi lähetteen Oyssiin. Sitten alkoikin se odottelu, välillä kerkesin unohtaa jo koko projektin, mieliala vaihteli ja välillä olinkin sitä mieltä etten haluakkaan leikkaukseen ja välillä odottelin malttamattomana aikaa Oyssiin tutkimuksiin.
Loppukeväästä 2012 tuli kirje Oyssista jossa kyseltiin haluaisinko edelleenkin leikkaukseen ja silloin se lopullinen päätös tapahtui, TOTTAKAI HALUAISIN!
Syyskuussa 2012 jonohoitaja soitti Oyssista ja kehoitti ottamaan pikaisesti yhteyttä omaan ravitsemusterapeuttiin ENEDin (=Erittäin Niukka Energinen Dietti) aloittamisen vuoksi ja että saisin tietoa samalla leikkauksen jälkeisestä syömisestä. 2.10.2012 kävin ravitsemusterapeutilla ja maanantaina 8.10 aloitin laskeutumisen ENEDiin. Nyt diettiä on takana 2 viikkoa, joista pelkillä pusseilla 9 päivää..jaksaa, jaksaa
! Vihdoinkin sain 19.10.2012 ajan Oyssiin tutkimuksiin. Oyssissa ei löytynyt estettä leikkaukselle...jippii ja koska olin aloittanut jo ENEDin niin sanoivat että minut voidaan leikata mahdollisesti peruutusajalla eli leikkaus voisi olla mahdollista jo 2-3 viikon päästä, iiiik!!!! Nyt vain eneillään ja vältellään isoja ihmismassoja ettei pöpöt tartu sekä odotellaan leikkausaikaa .
Matka muutokseen on alkanut ja rauhassa mennään, ennää ei ole mihinkään kiire. Olen päättänyt voittaa tämän taistelun!
Olen laihduttanut viimeiset 20-vuotta, vaihtelevalla menestyksellä. Painoni alkoi nousemaan lasten teon myötä, sain kyllä välillä laihdutettua muutamia kiloja, jotka tulivat kyllä aina korkojen kanssa takaisin. Liikkumisesta olen aina tykännyt, mutta sekin on välillä jäänyt täysin unholaan. Välillä uskottelin itselleni, että minut on luotu tämmöseksi ja näilä mennään. Tosiasiassahan olin itse luonut itseni ylipainoiseksi. Onnellinen olen kuitenkin ollut ylipainostani huolimatta, sitä en kyllä allekirjoita etteivätkö ylipainoisetkin voisi olla onnellisia ja tyytyväisiä itseensä...ei joka asiassa mutta pääsääntöisesti.
Syksyllä 2009 kävin terveyskeskuslääkärillä, kun polveni ei ollut juuri ollenkaan palautunut tähystysleikkauksesta. Lääkärin kanssa keskustelimme painostani ja hän ehdotti laihdutusleikkaukseen hakeutumista. Olin hämilläni ja jopa hieman järkyttynyt lääkärin ehdotuksesta...olinko niin lihava! No lupasin lääkärille yrittää vielä kerran itsekseni laihduttaa, niin kuvitelkaa lääkärille lupasin, aivan ko häntä olis loppupeleisä kiinostanu vaikka olisin ollu koko loppuelämäni ylipainoinen. No lupaukseen palatakseni, yritin laihduttaa itsekseni, joka taisi tyssätä heti ensimmäiseen maanantaihin niinkuin monet tuhannet kerrat aijemminkin oli käynyt. Lääkärin sanat jäivät kuitenkin kukkumaan mieleeni ja kevät 2010 kun koitti JYSÄHTI se yksi päivä päähän, hakeudun laihdutusleikkaukseen, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa jos haluan laihtua pysyvästi! Soitin samana päivänä ajan lääkärille, mielessäni lähete laihdutusleikkaukseen. Lääkärini kirjoitti lähetteen sisätautipoliklinikalle, josta tuli ensimmäiseksi aika ravitsemusterapeutille elokuussa 2010. Ravitsemusterapeutti teki minulle testejä, jolla pois sulki ahmimishäiriön, koska se olisi ollut este laihdutusleikkaukselle. Hän myös kartoitti minun aijemmat laihdutusyritykset ja tuli siihen tulokseen että olin tarpeeksi monta vaihtoehtoa kokeillut ja kertojakin oli plakkarissa vaikka toisille jakaa . Sisätautilääkärille menin lokakuussa 2010, joka tutkittuaan minut näytti myös vihreää valoa leikkaukselle ja laittoi lähetteen Oyssiin. Sitten alkoikin se odottelu, välillä kerkesin unohtaa jo koko projektin, mieliala vaihteli ja välillä olinkin sitä mieltä etten haluakkaan leikkaukseen ja välillä odottelin malttamattomana aikaa Oyssiin tutkimuksiin.
Loppukeväästä 2012 tuli kirje Oyssista jossa kyseltiin haluaisinko edelleenkin leikkaukseen ja silloin se lopullinen päätös tapahtui, TOTTAKAI HALUAISIN!
Syyskuussa 2012 jonohoitaja soitti Oyssista ja kehoitti ottamaan pikaisesti yhteyttä omaan ravitsemusterapeuttiin ENEDin (=Erittäin Niukka Energinen Dietti) aloittamisen vuoksi ja että saisin tietoa samalla leikkauksen jälkeisestä syömisestä. 2.10.2012 kävin ravitsemusterapeutilla ja maanantaina 8.10 aloitin laskeutumisen ENEDiin. Nyt diettiä on takana 2 viikkoa, joista pelkillä pusseilla 9 päivää..jaksaa, jaksaa! Vihdoinkin sain 19.10.2012 ajan Oyssiin tutkimuksiin. Oyssissa ei löytynyt estettä leikkaukselle...jippii ja koska olin aloittanut jo ENEDin niin sanoivat että minut voidaan leikata mahdollisesti peruutusajalla eli leikkaus voisi olla mahdollista jo 2-3 viikon päästä, iiiik!!!! Nyt vain eneillään ja vältellään isoja ihmismassoja ettei pöpöt tartu sekä odotellaan leikkausaikaa .
Matka muutokseen on alkanut ja rauhassa mennään, ennää ei ole mihinkään kiire. Olen päättänyt voittaa tämän taistelun!
.Syksyllä 2009 kävin terveyskeskuslääkärillä, kun polveni ei ollut juuri ollenkaan palautunut tähystysleikkauksesta. Lääkärin kanssa keskustelimme painostani ja hän ehdotti laihdutusleikkaukseen hakeutumista. Olin hämilläni ja jopa hieman järkyttynyt lääkärin ehdotuksesta...olinko niin lihava! No lupasin lääkärille yrittää vielä kerran itsekseni laihduttaa, niin kuvitelkaa lääkärille lupasin, aivan ko häntä olis loppupeleisä kiinostanu vaikka olisin ollu koko loppuelämäni ylipainoinen. No lupaukseen palatakseni, yritin laihduttaa itsekseni, joka taisi tyssätä heti ensimmäiseen maanantaihin niinkuin monet tuhannet kerrat aijemminkin oli käynyt
. Lääkärin sanat jäivät kuitenkin kukkumaan mieleeni ja kevät 2010 kun koitti JYSÄHTI se yksi päivä päähän, hakeudun laihdutusleikkaukseen, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa jos haluan laihtua pysyvästi! Soitin samana päivänä ajan lääkärille, mielessäni lähete laihdutusleikkaukseen. Lääkärini kirjoitti lähetteen sisätautipoliklinikalle, josta tuli ensimmäiseksi aika ravitsemusterapeutille elokuussa 2010. Ravitsemusterapeutti teki minulle testejä, jolla pois sulki ahmimishäiriön, koska se olisi ollut este laihdutusleikkaukselle. Hän myös kartoitti minun aijemmat laihdutusyritykset ja tuli siihen tulokseen että olin tarpeeksi monta vaihtoehtoa kokeillut ja kertojakin oli plakkarissa vaikka toisille jakaa . Sisätautilääkärille menin lokakuussa 2010, joka tutkittuaan minut näytti myös vihreää valoa leikkaukselle ja laittoi lähetteen Oyssiin. Sitten alkoikin se odottelu, välillä kerkesin unohtaa jo koko projektin, mieliala vaihteli ja välillä olinkin sitä mieltä etten haluakkaan leikkaukseen ja välillä odottelin malttamattomana aikaa Oyssiin tutkimuksiin. Loppukeväästä 2012 tuli kirje Oyssista jossa kyseltiin haluaisinko edelleenkin leikkaukseen ja silloin se lopullinen päätös tapahtui, TOTTAKAI HALUAISIN!
Syyskuussa 2012 jonohoitaja soitti Oyssista ja kehoitti ottamaan pikaisesti yhteyttä omaan ravitsemusterapeuttiin ENEDin (=Erittäin Niukka Energinen Dietti) aloittamisen vuoksi ja että saisin tietoa samalla leikkauksen jälkeisestä syömisestä. 2.10.2012 kävin ravitsemusterapeutilla ja maanantaina 8.10 aloitin laskeutumisen ENEDiin. Nyt diettiä on takana 2 viikkoa, joista pelkillä pusseilla 9 päivää..jaksaa, jaksaa
! Vihdoinkin sain 19.10.2012 ajan Oyssiin tutkimuksiin. Oyssissa ei löytynyt estettä leikkaukselle...jippii ja koska olin aloittanut jo ENEDin niin sanoivat että minut voidaan leikata mahdollisesti peruutusajalla eli leikkaus voisi olla mahdollista jo 2-3 viikon päästä, iiiik!!!! Nyt vain eneillään ja vältellään isoja ihmismassoja ettei pöpöt tartu sekä odotellaan leikkausaikaa .Matka muutokseen on alkanut ja rauhassa mennään, ennää ei ole mihinkään kiire. Olen päättänyt voittaa tämän taistelun!
Olen laihduttanut viimeiset 20-vuotta, vaihtelevalla menestyksellä. Painoni alkoi nousemaan lasten teon myötä, sain kyllä välillä laihdutettua muutamia kiloja, jotka tulivat kyllä aina korkojen kanssa takaisin. Liikkumisesta olen aina tykännyt, mutta sekin on välillä jäänyt täysin unholaan. Välillä uskottelin itselleni, että minut on luotu tämmöseksi ja näilä mennään. Tosiasiassahan olin itse luonut itseni ylipainoiseksi. Onnellinen olen kuitenkin ollut ylipainostani huolimatta, sitä en kyllä allekirjoita etteivätkö ylipainoisetkin voisi olla onnellisia ja tyytyväisiä itseensä...ei joka asiassa mutta pääsääntöisesti
.Syksyllä 2009 kävin terveyskeskuslääkärillä, kun polveni ei ollut juuri ollenkaan palautunut tähystysleikkauksesta. Lääkärin kanssa keskustelimme painostani ja hän ehdotti laihdutusleikkaukseen hakeutumista. Olin hämilläni ja jopa hieman järkyttynyt lääkärin ehdotuksesta...olinko niin lihava! No lupasin lääkärille yrittää vielä kerran itsekseni laihduttaa, niin kuvitelkaa lääkärille lupasin, aivan ko häntä olis loppupeleisä kiinostanu vaikka olisin ollu koko loppuelämäni ylipainoinen. No lupaukseen palatakseni, yritin laihduttaa itsekseni, joka taisi tyssätä heti ensimmäiseen maanantaihin niinkuin monet tuhannet kerrat aijemminkin oli käynyt
. Lääkärin sanat jäivät kuitenkin kukkumaan mieleeni ja kevät 2010 kun koitti JYSÄHTI se yksi päivä päähän, hakeudun laihdutusleikkaukseen, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa jos haluan laihtua pysyvästi! Soitin samana päivänä ajan lääkärille, mielessäni lähete laihdutusleikkaukseen. Lääkärini kirjoitti lähetteen sisätautipoliklinikalle, josta tuli ensimmäiseksi aika ravitsemusterapeutille elokuussa 2010. Ravitsemusterapeutti teki minulle testejä, jolla pois sulki ahmimishäiriön, koska se olisi ollut este laihdutusleikkaukselle. Hän myös kartoitti minun aijemmat laihdutusyritykset ja tuli siihen tulokseen että olin tarpeeksi monta vaihtoehtoa kokeillut ja kertojakin oli plakkarissa vaikka toisille jakaa . Sisätautilääkärille menin lokakuussa 2010, joka tutkittuaan minut näytti myös vihreää valoa leikkaukselle ja laittoi lähetteen Oyssiin. Sitten alkoikin se odottelu, välillä kerkesin unohtaa jo koko projektin, mieliala vaihteli ja välillä olinkin sitä mieltä etten haluakkaan leikkaukseen ja välillä odottelin malttamattomana aikaa Oyssiin tutkimuksiin. Loppukeväästä 2012 tuli kirje Oyssista jossa kyseltiin haluaisinko edelleenkin leikkaukseen ja silloin se lopullinen päätös tapahtui, TOTTAKAI HALUAISIN!
Syyskuussa 2012 jonohoitaja soitti Oyssista ja kehoitti ottamaan pikaisesti yhteyttä omaan ravitsemusterapeuttiin ENEDin (=Erittäin Niukka Energinen Dietti) aloittamisen vuoksi ja että saisin tietoa samalla leikkauksen jälkeisestä syömisestä. 2.10.2012 kävin ravitsemusterapeutilla ja maanantaina 8.10 aloitin laskeutumisen ENEDiin. Nyt diettiä on takana 2 viikkoa, joista pelkillä pusseilla 9 päivää..jaksaa, jaksaa
! Vihdoinkin sain 19.10.2012 ajan Oyssiin tutkimuksiin. Oyssissa ei löytynyt estettä leikkaukselle...jippii ja koska olin aloittanut jo ENEDin niin sanoivat että minut voidaan leikata mahdollisesti peruutusajalla eli leikkaus voisi olla mahdollista jo 2-3 viikon päästä, iiiik!!!! Nyt vain eneillään ja vältellään isoja ihmismassoja ettei pöpöt tartu sekä odotellaan leikkausaikaa .Matka muutokseen on alkanut ja rauhassa mennään, ennää ei ole mihinkään kiire. Olen päättänyt voittaa tämän taistelun!
Kommentit